Metsäsektori ja kiertobiotalouden idea

Ihmiskunta etsii keinoja siirtyä kohti kestävää kiertobiotaloutta. Vähitellen ollaan pyritään pääsemään pois vallitsevasta fossiilipohjaisesta taloudesta, joka perustuu pitkälti fossiilisten luonnonvarojen eli hiili-, öljy- ja maakaasuesiintymien kertakäyttöön. Biotalouden ajatus on, että ihmisten tarpeet ja toiveet täytetään metsien kaltaisten uusiutuvien luonnonvarojen kestävällä käytöllä ja että näillä korvataan entistä enemmän myös uusiutumattomien fossiilisten luonnonvarojen, kuten öljyn, maakaasun ja hiilen käyttöä

Ekosysteemin tarjoamat hyödykkeet ja palvelut

Käsite ekosysteemihyödykkeet ja -palvelut keskittyy luonnon ekosysteemien ja ihmisten hyvinvoinnin vahvaan keskinäiseen riippuvuussuhteeseen. Käsite viittaa sellaisiin luonnon hyödykkeisiin ja prosesseihin, jotka tunnetusti edistävät ihmisten hyvinvointia. Näitä ovat muun muassa elintarvikkeet (kasvikset, liha, kala jne.), puutavara ja puhdasvesi. Ekosysteemipalveluiksi käsitetään esimerkiksi yhteyttäminen, pölytys, luonnon säätelyjärjestelmät, saasteiden ja jätteiden biopuhdistus ja biomassan maannostuminen (kuva 1). Näin ollen metsäekosysteemien hyvinvointi ja niiden tuottamien ekosysteemihyödykkeiden ja -palveluiden arvo ovat kiertobiotalouden perusta1,2. Myös luonnon monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä arvostetaan yhä enemmän sen keskeisen roolin vuoksi, mikä sillä on ekosysteemien hyödykkeiden ja palvelujen tuotannossa. Toisin sanoen arvostus perustuu toiminnalliseen biodiversiteettiin eikä pelkästään lajien kirjoon 3.

Esimerkkejä metsien tarjoamista ekosysteemihyödykkeistä ja -palveluista
Kuva 1. Esimerkkejä metsien tarjoamista ekosysteemihyödykkeistä ja -palveluista (käännetty alkuperäisestä kuvasta (Naturvårdsverket 2015 2).

Metsäsektori

Metsäsektorille, johon kuuluvat metsätalous- ja puunjalostusteollisuus, kiertobiotalouden eteneminen tarkoittaa kasvua ja monipuolistumista. Puuntuotannon kestävää lisäämistä ja  puunjalostustuotteiden teollisen tuotannon (esim. sahatavara, paperi ja kartonki, tekstiilikuitu ja muut materiaalit, erilaiset kemikaalit ja polttoaineet) sekä uusien metsäpohjaisten biotuotteiden ja vastaavien valmistusprosessien aktiivista kehittämistä tarvitaan yhä enemmän.

Kuitenkaan tuotteen biopohjaisuus ei aina tarkoita sitä, että tuote olisi kestävän kehityksen mukainen. Metsäsektorin kestävän kasvun ja monipuolistumisen onnistumiselle, myös pitkällä tähtäyksellä ja globaalisti, on strategisen tärkeää tuntea ja hallita alan vaikutukset ekosysteemipalveluihin. Kehittyneet vastuulliset toimintatavat ovat olennaisia koko arvoketjussa, puun taimista puunkorjuuseen, tehdastoiminnoista tuotteiden kierrätykseen. Tätä havainnollistaa kuva 2.

Edellä esitettyjen ideoiden konkretisoimiseksi on tarjolla useita määritelmiä biotaloudelle. ForestBioFacts-oppimisympärissä on asianmukaista ymmärtää kiertobiotalous biologisten luonnonvarojen tuotantona, hyödyntämisenä ja suojelemisena – mukaan lukien näihin toimintoihin liittyvä tietämys, tiede, teknologia ja innovaatiot – jotta voidaan tarjota tietoa, tuotteita, prosesseja ja palveluja kaikilla kestävään talouteen tähtäävillä sektoreilla 4. Kierto-sanan lisääminen biotalouden määritelmään viittaa sekä maailmanlaajuiseen hiilen kiertokulkuun että  tuotteiden, materiaalien ja energian älykkäseen uudelleenkäytöön, talteenotoon sekä kierrätykseen. Tällainen kierto on keskeinen osa modernin, tehokkaan metsäsektorin strategiaa, mikä tekee metsäsektorista välttämättömän kansainvälisen muutoksen edelläkävijän 5.

Kuva 2. Kaavio metsäpohjaisesta kiertobiotalousta. Lähde: Metsä Group.

 

Metsä- ja puunjalostusteollisuudella on pitkä ja menestyksekäs historia kiertobiotalouden idean jalkauttamisesta käytäntöön tarjoamalla biopohjaisia materiaaleja, kemikaaleja ja energiaa sekä virkistäytymistä ihmisille. Käytettyjen paperi- ja kartonkituotteiden talteenotto ja niiden uudelleenkäyttö tuotannossa lisää sektorin resurssitehokkuutta. Paperi- ja kartonkiteollisuus käyttää maailmanlaajuisesti raaka-aineenaan enemmän kierrätettyä paperia kuin uutta puumassaa.

Metsäsektori sekä maatalous ja elintarviketeollisuus ovat biopohjaisten raaka-aineiden kaksi suurinta tuottajaa ja hyödyntäjää. Moderni metsäsektori käyttää kaikkien tieteen ja teknologian alojen tietämystä tehokkaissa teollisissa arvoketjuissaan: satelliittikuvauksista ja drooneista metsäbiologiaan, edistyksellisiin korjuukoneisiin ja maaperän hoitoon; vahvasta konetekniikasta ja edistyksellisestä prosessiautomaatiosta nanoteknologiaan, integroituun prosessikemiaan ja biokemian sovelluksiin.

Monia teknologioita, joita kehitetään ja käytetään puun teollisessa jalostamisessa lisäarvotuotteiksi, voidaan myös soveltaa tekemään sama maatalouden jäämistä, kuten erilaisista oljista. Näin kiertobiotalous laajenee entisestään.

Maailmanlaajuinen tilaus kestävän, kiertotaloutta tukevan metsäsektorin laajentamiseksi ja monipuolistamiseksi on nyt vahvempi kuin koskaan aiemmin.

Kuuntele mitä tutkimusprofessori Tekla Tammelin VTT:ltä ajattelee biopohjaisten materiaalien tulevaisuuden mahdollisuuksista ja haasteista.

Metsät ja kestävä biotalous

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan metsät kattavat 27 % eli noin 4 miljardia hehtaaria maapallon pinta-alasta ja niiden runkopuuvaranto on 430 miljardia kuutiometriä kasvavaa puuta 6. Reilua 500:aa miljoonaa hehtaaria tuotantometsiä hoidetaan joko PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification)- tai FSC(Forest Stewardship Council) -sertifiointiohjelman mukaisesti. Nämä ovat kaksi yleisintä metsäsertifiointiohjelmaa 7. Näitä hoidettuja metsiä kehitetään, niistä korjataan puuta ja niitä kasvatetaan uudelleen, jotta biopohjaisille tuotteille saadaan kestäviä raaka-aineita monien puu- ja ihmissukupolvien ajan.

Hyvin hoidetut tuotantometsät toimivat usein hyvin myös virkistystarkoituksissa. Esimerkiksi Suomessa, jossa metsät kattavat 75 % maan pinta-alasta, 100 % tuotantometsistä on näitä monikäyttöisiä metsiä 6 ja noin 90 % metsistä on joko PEFC – tai FSC-sertifioituja. 9,17.

Vuosikymmenien monitieteisen tutkimustyön jälkeen tutkijat ovat osoittaneet, että ihmisen toiminta voi tosiaan muuttaa maapallon ilmakehää ja ilmastoa haitallisilla tavoilla, ja tekeekin jo niin. Vaikka monet globaalia materiaali- ja energiakiertoa koskevat yksityiskohdat kaipaavat vielä lisätutkimusta, on perusteltua pitää suurta osaa havaitusta ja ennustetusta ilmaston lämpenemisestä ja ilmastonmuutoksesta ilmakehän kasvavan hiilidioksidipitoisuuden aiheuttamana. Hiilidioksidipitoisuuden kasvu johtuu pääasiassa fossiilisten polttoaineiden polttamisesta, mutta ja vähäisemmissä määrin metsäkadosta, joka on seurausta lähinnä maatalouden kasvavista tarpeista 10.

Maapallon ilmaston ja merien muodostaman erittäin monimutkaisen järjestelmän simulointiin käytettäviä edistyneitä tietokonemallinnuksia kehitetään jatkuvasti. Simuloinnilla kuvataan yksityiskohtaisesti järjestelmän käyttäytyminen ja ennustetaan tulevien muutosten odotettu nopeus ja voimakkuus. Jo nyt on kuitenkin selvää, että ihmisten on sopeutettava raaka-aine- ja energiajärjestelmiään ja muutettava kulutustottumuksiaan merkittävästi ilmastonmuutokseen liittyvien vahinkojen ja riskien hillitsemiseksi 11 12. Se, kuinka todennäköisesti kaikkein dramaattisimmat visiot oikeasti toteutuvat, on ja tulee aina olemaan epävarmaa. Hyvin suunniteltuihin ja tietoon pohjautuviin toimenpiteisiin ryhtyminen on kuitenkin ehdottomasti perusteltua.

Puut ja muut kasvit muodostuvat pääasiassa ilmakehän hiilidioksidista (CO2) yhteyttämisen kautta auringon säteilyenergiaa hyödyntäen. Noin 50 % puun kuivapainosta on ilmakehän hiiltä, mikä vastaa yhtä sahatavaran kuutiometriä kohti. Kun kasvibiomassa hajoaa, joko luonnollisen lahoamisen kautta tai esimerkiksi polttoaineena poltettuna, hiili vapautuu takaisin ilmakehään, pääasiassa hiilidioksidina. Samaan aikaan metsät (mukaan lukien myös maanperän orgaaniset ainekset) ja puunjalostustuotteet muodostavat hiilivarastoja.

Metsällä onkin kaksi olennaista roolia kestävässä biotaloudessa: toimia biopohjaisten tuotteiden pääasiallisena raaka-ainelähteenä, jolloin ihmiskunta voi vähentää hiilen, öljyn ja maakaasun käyttöä, sekä biologisena hiilivarastona ja -nieluna. Tietyn metsäresurssin käyttäminen toiseen  näistä käyttötarkoituksista rajoittaa saman resurssin saatavuutta toiseen tarkoitukseen. Tästä huolimatta esimerkiksi Suomessa ja Skandinaviassa hyvin hoidetut, osaksi luonnontilaiset tuotantometsät ovat merkittäviä hiilinieluja (eli kasvavia hiilivarastoja), samalla kun niistä korjataan samanaikaisesti myös yhä enemmän puuta.

Näiden maiden pitkälle kehitetyissä metsänhoitokäytännöissä sovelletaan ekosysteemihyödykkeiden ja -palveluiden konseptia pohjoisiin metsiin. Samaa konseptia ja paikallisesti sopeutettuja metsänhoitokäytäntöjä on sovellettu menestyksekkäästi myös trooppisiin istutettuihin metsiin14. Suurimpien metsäteollisuusyritysten heikkokuntoisille laidunalueille perustamat viljelmät ovat hyvä esimerkki tästä 15. Erityisesti trooppisissa metsissä on kuitenkin edelleen paljon mahdollisuuksia metsänhoidon parantamiseen.

Koska puunjalostustuotteiden markkinat ovat maailmanlaajuiset, on huomioitava myös toinen tärkeä globaalikytkentä. Puunkorjuun vähentäminen metsien hiilivarastojen kasvattamiseksi hyvän metsänhoidon alueilla, lisää puunkorjuuta hoitamattomissa metsissä muualla. Tämä aiheuttaa haitallisen nettovaikutuksen hiilitasapainoon ja ekosysteemeihin. Metsäkadon hillitseminen hyvällä metsänhoidolla antaa kuitenkin päättäjille ja metsäsektorille mahdollisuuden välttää tällainen haitta.

Halu vähentää fossiilisen hiilidioksidin (CO2) antropogeenistä kertymistä ilmakehään ja rajoittaa sen epätoivottuja seurauksia on keskeinen tekijä kiertobiotalouden edistämisessä. Metsäsektorilla on monia käytännön keinoja vähentää maailmantalouden riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja saada maapallon hiilen kierto taas tasapainoon.

Kuuntele mitä  Aalto-yliopiston dekaani Kristiina Kruusin kertoo siitä miten metsäteollisuus ja sen ammattilaiset ovat mukana ratkaisemassa tulevaisuuden haasteita maapallollamme.

Lue lisää

  • Antikainen R. (2017). Puupohjaisen tuotannon uudistuminen kohti kestävää kierto-biotaloutta. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13/2017. http://hdl.handle.net/10138/186080
  • Hetemäki et al. (ed.) (2017). Towards a sustainable European forest-based bioeconomy. European Forest Institute.