Biotalous on ihmiskunnan suuri mahdollisuus

Metsien kestävällä käytöllä on keskeinen rooli ihmiskunnan kehittäessä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti nykyistä kestävämpiä toimintamalleja. Tämä on tarpeen erityisesti siksi, että fossiilisten polttoaineiden runsas ja kasvava käyttö on johtanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden tuntuvaan nousuun ja haitalliseen ilmastonmuutokseen. Maailman lähes kahdeksanmiljardinen, kasvava, väestö on havahtunut maapallon rajallisuuteen. On aika korjata kehityksen suuntaa vahvemmin kohti kiertobiotaloutta; siihen ForestBioFacts tarjoaa hyvän tietopohjan.

Metsät ja puunjalostus ovat oleellinen osa kestävää biotaloutta. Katso miksi! 

Metsien merkittävä rooli

Ihminen on kohdannut historian kenties suurimman haasteensa – ilmastonmuutoksen. Nyt ihmiskunta etsii kiivaasti kestäviä tapoja tyydyttää ihmisten tarpeita samalla luonto yhä paremmin huomioiden. Ja niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan; Metsien tarjoamista ekosysteemihyödykkeistä ja -palveluista löytyy ratkaisun avaimia moneen modernin ihmisen tarpeeseen. Metsävaroja hyödyntävä teollisuus, metsätalous ja niiden käyttämät monet palvelut muodostavat metsäbiotalouden.

Metsäbiotalouden pääraaka-aine puu on riittoisa, kestävä ja verrattain nopeasti uusiutuva ekologinen raaka-aine, jota on saatavilla runsaasti etenkin boreaalisilla, sub-trooppisilla ja trooppisilla vyöhykkeillä. Monikäyttöisen rakenteensa ja koostumuksensa ansiosta puu on niin jalostuskelpoinen, että esimerkiksi rakentamisen ja pakkaamisen piirissä se korvaa elinkaarivaikutuksiltaan korkeapäästöisiä tuotteita kuten muovia, sementtiä ja terästä ¹. Puusta saatava sellu, joka on muun muassa paperin ja kartongin raaka-aine, on myös keskeinen materiaali tekstiiliteollisuuden keinokuitujen ja puuvillan ekologisena korvaajana. Lue lisää puupohjaisista tuotteista Puu taipuu monenlaisiksi tuotteiksi -artikkelista.

Fossiilitaloudesta kestävään biotalouteen

Fossiiliset polttoaineet kuten kivihiili ja öljy ovat olleet globaalin elintason nousun edellytys. Edullista fossiilisia energiaa on ollut reilusti saatavilla aina 1800-luvun teollistumisesta nykypäivään. Polttaminen on ollut yleisin tapa tuottaa energiaa, olipa kyse sitten lämmityksestä, liikenteestä tai megaluokan tehtaista. Fossiilisten polttoaineiden polttamisessa vapautuva hiilidioksidi on muodostunut kuitenkin kaikkia kansakuntia koskevaksi ongelmaksi sen ilmastoa lämmittävän vaikutuksen johdosta. Tämä ilmiö on ilmastonmuutos, jonka keskeisenä tekijänä on juuri hiilidioksidin (CO₂) kasvanut määrä ilmakehässä.

Yhtä yksittäistä ilmastonmuutosta ratkaisevaa puhdasta teknologiaa, tai kivihiiltä ja öljyä korvaavaa puhdasta raaka-ainetta ei globaalissa mittakaavassa ole olemassa, vaan vähähiilisen tuotanto- ja kulutusjärjestelmän rakentaminen tapahtuu useilla eri teknologioilla, malleilla ja prosesseilla.

Metsäpohjainen energia

Energiasektorin fossiilisten polttoaineiden korvaaminen kestävillä ratkaisuilla ja uusiutuvilla resursseilla on tärkeää, sillä sektori kattaa 72 % koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä ².  Maa- ja metsätalouden biomassoilla voidaan osittain korvata fossiilisia energianlähteitä ja edesauttaa esimerkiksi lämmityksen ja liikenteen siirtymisessä kohti vähäpäästöistä tulevaisuutta.

Suomessa 20 % kokonaisenergiankulutuksesta katetaan puupohjaisilla biopolttoaineilla, joiden komponentteja ovat kuori, sahapuru, metsäteollisuuden jäteliemet ja puutähde³. Myös Suomessa kuluttajille tarjolla olevat liikennepolttoaineet kuten bensiini ja diesel sisältävät biopolttoainetta, jonka jakeluvelvoiteprosentti on vähintään 20 %.  Tämä biopolttoaine voi olla mitä tahansa uusiutuvaa raaka-ainetta, mutta se ei saa kilpailla ruoantuotannon resursseista merkittävässä määrin⁴.

Metsäenergialla ei kuitenkaan suuressa mittakaavassa ole ilmaston kannalta järkevää korvata fossiilisia polttoaineita. Hitaasti kasvavien metsien, esimerkiksi suomalaisten metsien, lisähakkuut energiakäyttöön eivät lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä tuota merkittäviä ilmastohyötyjä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Syynä tähän on energiaksi päätyvän puun lyhyt hiilen sitoutumisaika ja hakatun metsän hidas uusiutuminen hiilinieluksi. Metsäenergiaa on kuitenkin ilmaston kannalta järkevää tuottaa nopeasti uusiutuvasta puusta ja etenkin käyttämällä hakkuutähteitä, kuten oksia ja harvennuspuita biopolttoaineiden raaka-aineena.¹ Lisäksi puuta käyttävän teollisuuden sivuvirrat kannattaa hyödyntää bioenergiana.

Metsien rooli biotaloudessa

Alati kasvava väestö kuormittaa rankasti maapallon kantokykyä. YK:n väestönkasvuennusteen mukaan maapallon väestö kasvaa nykyisestä 7,9 miljardista jopa kahdella miljardilla ihmisellä vuoteen 2050 mennessä⁵. Samanaikaisesti kasvavan väestön rinnalla elintaso kohoaa väestökeskittymissä kuten Kiinassa ja Intiassa. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena kaupunkialueet levittäytyvät ja elintarvikkeiden kulutus kasvaa. Kasvavan väestön tarpeiden tyydyttämiseksi metsiä kaadetaan peltoalan lisäämiseksi elintarviketuotantoon ja kaupunkirakentamisen tieltä.  Tämän johdosta maailman metsäpinta-ala vähenee tällä hetkellä noin 0,2 % eli 7 miljoonan hehtaarin vuosivauhdilla.⁶Metsäkadon arvioidaan aiheuttavan vuotuisesti noin 10 % maapallon ihmisen tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä¹.

Metsiä käytetään

Metsäbiotalouden toinen olennainen rooli tulevaisuudessa biotuotteiden ja bioraaka-aineen tuottamisen lisäksi on metsien keskeinen rooli maapallon hiilen varastona ja ilmakehästä hiiltä sitovana hiilinieluna. Puu organismina sitoo yhteyttäessään tehokkaasti hiilidioksidia ilmakehästä ja puista koostuva kasvava metsä toimii niin kutsuttuna hiilinieluna ja sitoutuneen hiilen varastona. Maailman metsät kattavat maapallon alasta 30 % eli 39 miljoonaa neliökilometria⁷ ja tällä alalla kasvaa runkopuuta 430 miljardia kuutiometriä. Nämä metsät tarjoavat ihmiselle niin elintärkeitä luonnon ekosysteemipalveluita, että metsiä tulee käyttää kestävästi. On myös huomioitava muun muassa metsän hiilivarastojen ja hiilinielujen koon muutokset sekä metsäympäristön monimuotoisuus eli biodiversiteetti. Kestävä metsätalous ja metsien käyttö koostuu kokonaisuudessaan taloudellisista, ekologisista ja sosiaalisista elementeistä ja näiden yhteensovittaminen on kestävän metsätalouden perusta⁸.

Metsiä voidaan hyödyntää ikuisesti, jos niitä hoidetaan ja hyödynnetään viisaasti. Kestävä metsätalous huomioi niin metsien jalostamisen kuin suojelemisen. Katso videolta lisää! 

Kestävä metsätalous – Hyvin hoidetut metsät kasvavat sitoen hiilidioksidia

Kasvavat metsät muodostavat hiilinielun, joka imee eli absorboi hiilidioksidia ilmakehästä. Nielujen koko määritetään puuston kasvuun ja kasvihuonekaasupäästötietoon perustuen. Puuston kasvuluvut saadaan valtakunnan metsien inventoinnista (VMI) ja hakkuukertymätiedoista⁹. Kun hakkuukertymätieto vähennetään puuston kasvusta ja se muunnetaan hiilidioksidiksi, saadaan hiilitase. Hiilitase kertoo metsiin sitoutuneen hiilen määrän muutoksen tiettynä aikana, esimerkiksi vuodessa¹⁰. Puun kasvukausi Suomessa on lyhyt ja se kestää normaalisti keskimäärin toukokuun lopusta elokuun alkuun. Tänä aikana hiilidioksidia sitoutuu ilmakehästä. Esimerkiksi hehtaarin mäntymetsä sitoo kasvukauden aikana ilmasta hiilidioksidia 9,5 tonnia¹¹. 

 Hiilen kierto. Haluatko tietää hiilen kierrosta vielä tarkemmin? Lue lisää 

Suomen mittavat metsävarat

Suomessa vuosikymmenten ajan hyvin hoidetut metsävarat ovat kasvaneet merkittävästi. Syitä metsävarojen kasvuun on pääasiassa aktiivinen metsähoito, uusien alojen metsittäminen ja metsänkasvatusmenetelmien kehittyminen. Kasvaneet metsävarat ovat luonnollisesti kasvattaneet myös metsän hiilinieluja. Nuoren voimakkaasti kasvavan metsän sitoessa vanhoja kasvultaan taantuneita metsiä tehokkaammin hiilidioksidia, on puuston nuorentunut ikärakenne¹² palvellut Suomen metsähiilinielujen kasvua.¹³ Suomen metsät kasvavat nyt vuodessa yli 100 miljoonaa kuutiometriä ja metsämaan nettohiilinielu on noin 27 miljoonaa tonnia¹⁴.

Metsäsertifiointi varmistaa kestävyyden

Suomen metsistä pidetään huolta ja kestävän metsähoidon periaatteet täyttyvät laajasti, mitä kuvaa Suomen metsien metsäsertifioinnin yleisyys. Jopa 95 % kaikista Suomen metsistä kuuluu PEFC tai FSC sertifioinnin piiriin¹⁵. Sertifioinnilla varmistetaan, että metsänhoito ja -käyttö täyttävät kestävän metsätalouden taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaatimukset. Sertifioinnin ekologiset vaateet näkyvät konkreettisesti metsänhoidollisina toimina, kuten hakkuuaukoille jätettävillä säästö- ja lahopuilla, vesistöjen suojakaistaleina ja arvokkaiden elinympäristöjen suojeluna.

Metsien ekologisesti kestävä käyttö turvaa siis metsäluonnon hyvinvoinnin ja sen biodiversiteetin säilymisen taaten elinympäristön yli 20 000 metsissämme esiintyvälle eliölajille. Monimuotoisuuden suojeluun metsätaloudessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota, mikä ilmenee muun muassa metsäsertifioinnin yleisyytenä, metsien valtakunnallisina suojeluhankkeina ja asiaan kytkeytyvän tutkitun tiedon lisääntymisenä.

Vuonna 2019 näistä hyvin hoidetuista metsistä runkopuuta hakattiin 72 miljoonaa kuutiometriä¹¹ ja puuston kokonaispoistuma Luonnonvarakeskuksen, Luken, viimeisimmän tilastoinnin mukaan oli 87 miljoonaa kuutiometriä ¹⁶. Suomessa metsät siis kasvavat enemmän vuodessa kuin niistä poistuu puuta hakkuiden ja luontaisen kuoleman johdosta. Luken arvion mukaan Suomen metsien suurin kestävä hakkuukertymä ajanjaksolla 2016-2025 on keskimäärin 80,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa¹⁰. Tätä voidaan siis pitää kestävän metsätalouden perustana.

Aktiivinen metsänhoito 

Metsät ovat merkittävä omaisuuserä suomalaisille ja  60 % Suomen metsistä on yksityisomistuksessa ¹⁷. Niin kuin muustakin omaisuudesta, myös metsistä pidetään hyvää huolta ja niillä on suuri taloudellinen arvo. Metsät ovat myös tärkeitä luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja hoidossa, ja ne tarjoavat virkistystä luonnossa liikkujille. Metsänkasvatuksen mallit pyrkivätkin taloudellisen arvon kasvatuksen lisäksi ylläpitämään metsäluonnon monimuotoisuutta ja tarjoamaan virkistystä metsässä liikkujille. Suomessa metsien hoidolle ja käytölle antaa vähimmäisvaatimukset metsälaki ¹⁸.

Kasvatusmallit

Suomessa runsaasti esiintyvät havupuut mänty ja kuusi, sekä lehtipuista koivu saavuttavat täyden pituuden ja järeyden noin 50-90 vuodessa. Tasaikäinen metsä, jonka puuston kasvu on ikääntymisen vuoksi taantunut, on järkevää uudistaa. Metsän uudistaminen tarkoittaa käytännössä ikääntyneen puuston hakkaamista ja uuden puuston alullepanoa. Uuden puuston kasvu käynnistyy joko luontaisesti hakkuualalle jätettyjen siemenpuiden ansiosta tai ihmisen tekemin toimenpitein, istuttamalla puuntaimia tai kylvämällä maahan valitun puulajin siemeniä.¹⁹ Puun taimia istutetaan hehtaarille lajista riippuen noin 1500-2500 kappaletta.

Jatkuva kasvatus

Metsän kasvatusmalleista perinteisen uudistushakkuisiin perustuvan jaksollisen viljelymetsätalouden rinnalle on yleistymässä metsän jatkuvan kasvatuksen malli. Tässä kasvatusmallissa metsikössä kasvaa samanaikaisesti eri ikäisiä puita, joista hakataan vain osa puustosta kerrallaan tyypillisesti pienaukkohakkuina tai poimintahakkuina. Jatkuvan kasvatuksen hyötyjä tavanomaiseen jaksolliseen eli tasaikäiskasvatukseen verrattuna ovat muun muassa metsästä saatavien tulojen jakautuminen lyhyemmille aikaväleille ja alhaisemmat metsänhoitokustannukset. Puuntuotannollisesti jatkuvan kasvatuksen malli ei kuitenkaan yllä viljelymetsätalouden tuotokseen, mutta alhaisempien hoitokustannusten vuoksi taloudellinen kannattavuus voi kuitenkin olla jopa jaksollista mallia korkeampi.²⁰ Jatkuva kasvatus sopii jaksollista kasvatusmallia paremmin joillekin kasvupaikoille ja esimerkiksi turvemailla se parantaa metsänhoidon ekologista kestävyyttä muun muassa vähentämällä kunnostusojitusten tarvetta²¹. Jatkuvan kasvatuksen mallin hyötyjä taloudellisesti, hiilen sidonnassa ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä tutkitaan.

Kasvua seurataan

Istutetun, kylvetyn tai luonnollisesti uusiutuvan talousmetsän kasvua seurataan vuosien saatossa. Metsänomistaja hoitaa kasvavaa metsää tavanomaisesti sille laaditun metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Tavallisia hoitotoimia ovat taimikonhoito, metsän harvennus ja lannoitus. Harvennuksessa terveet, nopeasti kasvavat ja hyvälaatuiset puut jätetään kasvamaan. Harvennuksella pyritään myös varmistamaan puun kasvun kannalta keskeisien resurssien, kuten valon ja ravinteiden, riittävyys niille puille, jotka jätetään kasvamaan. Jaksollisessa metsänkasvatuksessa harvennuksien määrä puuston kasvukierron (kiertoajan) aikana vaihtelee puulajista, kasvatusmallista ja kasvupaikasta riippuen, kahdesta kolmeen kertaan kiertoajan kuluessa.