Avainsanat

Tällä sivulla on sanaselityksiä lukemisen helpottamiseksi, ole hyvä. Termit on järjestetty aakkosittain, mutta voit myös hakea painamalla ctrl + A ja ctrl + f tai Macissa cmd + A ja cmd + F.

Arvonlisä: Yksinkertaisimmillaan arvonlisä tarkoittaa myydyn tuotteen loppuhinnan ja sen valmistukseen käytettyjen raaka-aineiden ja välituotteiden hinnan erotusta.

Aaltopahvi: Kaksin- tai kolminkertainen pahvi, jonka keskimmäinen tai alempi kerros eli aallotuskartonki (fluting) on poimutettu. Tuotteiden kuljetuspakkauksiin eli pahvilaatikoihin käytettävät pahvit ovat lähes poikkeuksetta aaltopahveja. Aallotuskartongin toiselle tai molemmille puolille on kiinnitetty aaltopahvikoneella pintakartonkia (laineria).

Biologinen hiilen kierto: Tärkein biologinen hiilivirta ilmakehästä biosfääriin kulkee kasvien kautta, kun ne kuluttavat ilmakehän hiilidioksidia ja vapauttavat happea biomassaa tuottaessaan. Tärkein hiilien paluuvirta biosfääristä ilmakehään syntyy biomassan hajotessa mikrobien, ja eläinkunnan aineenvaihdunnan kautta sekä ihmisen erilaisissa toiminnoista ja metsäpaloista jne. Sillä välin biosfääri, etenkin metsät (ja vähemmässä määrin biomassapohjaiset tuotteet) toimivat suurena, uusiutuvana hiilen varastona.

Biodiversiteetti: Elollisen luonnon monimuotoisuus. Mitataan muun muassa lajien lukumäärällä.

Biomassa: Orgaaninen aine, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi energiantuotannossa polttamalla massaa.

Biomuovi: On kokonaan tai osittain uusiutuvasta orgaanisesta raaka-aineesta valmistettua muovia. Suinkaan kaikki biomuovit eivät ole biohajoavia, sillä vain osa biomuoveista on kompostoitavia. PLA eli polyaktidi on yksi laajasti käytetty biomuovi, jota käytetään esimerkiksi kuluttajatuotteissa, kuten puhelimen kuorissa.

Biopolttoaine: Biopolttoaineet jakautuvat kiinteisiin, nestemäisiin ja kaasumaisiin polttoaineisiin. Kiinteitä biopolttoaineita ovat orgaanisesta biomassasta kuten metsätalouden tähteistä tai elintarviketeollisuuden jätteistä valmistettua polttoainetta (kuten polttohake, puun kuori, polttopuru tai puupelletit). Niitä valmistetaan tai syntyy pääasiassa metsähoidon ja metsäteollisuuden sivuvirroista.

Nestemäisiä biopolttoaineita ovat sellunkeiton jäteliemet, joita polttamalla sellutehtailla tuotetaan valtaosa Suomen bioenergiasta, sekä puupohjainen bioetanoli ja mäntyölöjystä valmistettu biodiesel, jotka myös valmistetaan e.m. sivuvirroista. Kehitteillä on myös ligniinistä valmistettavia biopolttonesteitä, kuten lentopetrolia. Metsäteollisuuden erilaisista lietteistä ja e.m. bioetanolin valmistuksen sivuvirrasta valmistetaan mädättämällä biokaasua (metaania), jolla korvataan fossiilista maakaasua.

Biotalous: Biotaloudella tarkoitetaan sellaista tuotantoa, jossa hyödynnetään luonnosta saatavia uusiutuvia materiaaleja sekä kehitetään ja otetaan käyttöön niihin liittyviä innovaatioita ja teknologioita. Samalla edistetään systeemistä muutosta kohti uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä uusiutumattomien sijaan.¹

Boreaaliset metsät: Pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhyke eli taiga. Boreaalisen metsän selkeä tunnuspiirre on havupuut kuten erilaiset männyt, kuuset ja lehtikuuset. Ravinneköyhän maaperän sekä viileän ilmaston takia boreaalisten havumetsien aluskasvillisuus on melko vähälajista. Boreaalinen vyöhyke käsittää noin 15 prosenttia mantereiden pinta-alasta ja sen metsäalueet ovat trooppisia metsiä lukuun ottamatta maailman suurimmat – noin 15 miljoonaa neliökilometriä. Suomi sijaitsee valtaosin boreaalisella vyöhykkeellä.

Biosynteesi: Biosynteesi on monivaiheinen, entsyymikatalysoitu prosessi, jossa substraatit (kuten esim. hiilidioksidi) muuttuvat monimutkaisemmiksi yhdisteiksi (kuten esim. sokereiksi tai aromaattisiksi yhdisteiksi) elävissä organismeissa. Muodostuneet yhdisteet voidaan myös yhdistää toisiinsa makromolekyylien (kuten esim. selluloosa, ligniini tai proteiinit) muodostamiseksi.

Ekosysteemipalvelut: Luonnon tuottamia aineellisia tai aineettomia hyödykkeitä. Ekosyteemipalvelut jaotellaan neljään kategoriaan, joita ovat ylläpito-, säätely-, kulttuuri-, ja tuotantopalvelut.

Ensikuitu: Neitseellinen kuitu, joka saadaan puusta sellaisenaan.

Harvennuspuu: On metsänhoitoon kuluvien harvennushakkuiden yhteydessä metsästä korjattavaa puuta. Harvennuspuu päätyy koostaan ja muista ominaisuuksistaan riippuen, sellu-, saha- ja levyteollisuuden käyttöön tai energiapuuksi. Harvennushakuissa osa puista korjataan, jotta pystyyn jätetyt puut voivat kasvaa paremmin järeiksi tukkipuiksi.

Hakkuukertymätieto: Vuotuinen metsästä korjattu raakapuun kokonaismäärä. Kertymään lasketaan kotimaisen teollisuuden puun kysyntä, puun vienti, polttopuukäyttö ja rahtisahaus.²

Hiilikierto: Maapallon hiilikierto on biogeokemiallinen kierto, jossa hiili siirtyy biosfäärin (elokehän), pedosfäärin (maaperän), litosfäärin (kivikehän), hydrosfäärin ja ilmakehän välillä. Hiili on biologisten organismien ja orgaanisten yhdisteiden pääkomponentti sekä monien mineraalien, kuten kalkkikiven, pääkomponentti.

Hiilidioksidi CO₂: Ilmakehässä luontaisesti alhaisessa pitoisuudessa esiintyvä kaasu, joka on kasvikunnalle, ja siten kaikelle maapallon elämälle elintärkeä. Hiilidioksidi kiertää ns. hiilikierrossa, johon osallistuvat kaikki maapallolla elävä eliöt.  Hiilidioksidia syntyy myös mm. fossiilisten polttoaineiden käytössä, eikä kasvikunta pysty kaikkea tätä ylimääräistä hiilidioksidia kasvussaan hyödyntämään, vaan ilmakehän ja merien hiilidioksidipitoisuus nousee, mikä aiheuttaa ilmakehän lämpenemistä ja muutoksia ilmastoon, sekä merien happamoitumista.

Hiilinielu: Hiilinielu tarkoittaa hiilen virtaa, joka poistaa tai jolla poistetaan ilmakehästä hiilidioksidia. Esimerkiksi kasvit sitovat kasvaessaan hiilidioksidia, eli ne ovat hiilinielu niin kauan kuin ne kasvavat.³

Hiilitase: Metsän hiilivaraston muutos ajanjaksolla, esimerkiksi vuodessa. Positiivinen tase kertoo hiilivaraston kasvusta.

Hiilivarasto:Esim. meriin, ilmakehään, maannokseen ja eläviin organismeihin, kuten puihin varastoitunut hiili muodostaa hiilivarastoja, joiden välillä kulkee kaksisuuntaisia hiilivirtoja. Fossiilisista hiilivarastoista kuitenkin kulkee hiilivirta vain poispäin (ilmakehään), kun fossiillisia polttoaineita käytetään; paluuvirtaa fossiilisiin hiilivarastoihin ei ole.

Ilmastonmuutos: Pitkällä aikavälillä tapahtuva huomattava muutos ilmastossa. Ilmastonmuutos näkyy mm. lämpötilan, sademäärien ja tuulten muutoksina maapallolla. Nykyinen ilmastonmuutoskehitys on pitkälti ihmistoiminnan aikaansaamaa, minkä vuoksi se nähdään merkittävänä globaalina ongelmana.

Jakeluvelvoiteprosentti: Liikennepolttoaineiden jakelussa uusiutuvan energian osuus.

Jatkuva kasvatus: Jatkuva kasvatus tarkoittaa metsänkasvatuksen tapaa, jossa metsästä poistetaan puita pienaukko- tai poimintahakkuin. Pienaukkohakkuissa metsään hakataan enintään 0,3 hehtaarin aukkoja, joilta poistetaan kaikki puut. Poimintahakkuissa hakkuualueelta poimitaan suurimmat puut. Jatkuvassa kasvatuksessa metsän on tarkoitus uusiutua luontaisesti, mikä tarkoittaa, että taimet syntyvät luonnollista tietä, eivät kylvämällä tai istuttamalla.³

Jaksollinen kasvatus: Suomessa on 1900-luvulla otettu asteittain käyttöön metsänhoidon tapa, jossa metsää hoidetaan päätehakkuuseen katkeavin, kiertoajaksi kutsutuin jaksoin. Sen tarkoitus on jäljitellä metsän luonnollista kehitystä eli sukkessiota, missä eri sukkessiovaiheet ja elinympäristöt vallitsevat eri vaiheissa.³

Käyttäjä maksaa periaate: Käyttäjä maksaa -periaate tarkoittaa hinnoittelua, joka perustuu ajatukseen, että tehokkain resurssien kohdentaminen tapahtuu, kun kuluttajat maksavat kuluttamiensa tuotteiden täydet kustannukset. Tämä periaate on eräs kulmakivi kestävälle markkinataloudelle, jossa myös ympäristökustannukset on sisällytetty kuluttajahintoihin.

Metsäenergia: Puupohjaista metsästä saatavilla olevaa energiaa.  Metsäteollisuuden sivuvirrat lukeutuvat metsäenergian piiriin. Lisäksi metsästä korjattavat hakkuutähteet kuten oksat ja puun latvukset, sekä kannot ja pienpuu tyypillisesti käytetään Suomessa energiantuotantoon.

Metsäbiotalous (vihreä biotalous): Taloudellinen toiminta, joka pohjautuu metsiin ja puihin.

Metsälaki:  Vuonna 1886  ensimuotoonsa säädetty laki metsien käytöstä. Metsälaki edistää metsien käyttöä ja hoitoa, se on tärkein talousmetsien käyttöä säätelevä laki. Lain toteutumista valvoo Suomen metsäkeskus.

Metsänhoito: Metsänhoidolla tarkoitetaan tieteenalaa ja käytäntöjä joiden tarkoitus on metsien ja metsämaan sekä niihin liittyvien resurssien luominen, hoitaminen, hyödyntäminen, säilyttäminen ihmisten ja ympäristön hyväksi². Metsänhoitoa harjoitetaan sekä luonnonmetsissä että puuviljelmillä³. Metsänhoitoon kuuluu elementtejä, biologiasta ja muista luonnontieteistä, mutta myös yhteiskuntatieteistä⁴. Suomen hoidetut talousmetsät ovat osittain luonnontilaisia metsiä.

Metsäsertifiointi: On menettely, jolla osoitetaan puutuotteiden ostajalle, että tuotteeseen käytetty puuraaka-aine tulee hyvin hoidetusta metsästä. Metsäsertifioinnin standardi on julkinen ohje siitä, miten sertifioitua metsää tulee hoitaa. Sitä, onko näin myös tehty, arvioi puutuotteen tuotantoketjusta riippumaton ja sertifioinnista vastaavan elimen hyväksymä auditointiyhtiö. Sertifiointi uomen talousmetsistä 95 prosenttia on sertifioitu PEFC-järjestelmään (Programme for Endorsement of Certification Schemes) kuuluvalla suomalaisella PRFC-sertifikaatilla. FSC-järjestelmän (Forest Stewardship Council) mukaan sertifioituja metsiä on Suomessa noin 400 000 hehtaaria. Molempien järjestelmien tavoitteena on kestävän kehityksen mukainen metsätalous.³

Metsätalous: Metsien hoito ja käyttö, joka tähtää puun myyntiin sitä käyttävälle metsäteollisuudelle.

Metsäteollisuus: Metsäteollisuuteen kuuluu mekaaninen puunjalostusteollisuus (kuten saha- ja puulevyteollisuus), kemiallinen puunjalostusteollisuus (sellu- ja paperiteollisuus, puupohjainen kemian- ja polttoaineteollisuus sekä bio-energian tuotanto), sekä eräät jatkojalostusta tekevät teollisuudenalat kuten huonekaluteollisuus ja painotuoteteollisuus.⁴

Metsävarat: Maan metsät, metsävaratietoon kootaan tieto metsien tilasta ja niiden käytöstä.

Paperi ja kartonki: Sellusta saadaan tehtyä erilaatuisia ja eri käyttötarkoituksiin sopivia paperi- ja kartonkilaatuja. Niitä valmistetaan uusiutuvasta puuraaka-aineesta.

Paperi- ja sellutehdasintegraatti: Tuotantolaitos, jossa on sekä sellu- että paperitehdas ja materiaalivirtaa voidaan hyödyntää tehtaiden kesken.

Pedosfääri: Maankuoren uloin kerros, joka koostuu maannoksesta maannostuskerroksesta. Maannostumisprosesseihin kuuluvat mm. humuksen muodostuminen ja kiviaineksen rapautuminen. Pedosfääri on aktiivisessa vuorovaikutuksessa sekä biosfäärin, hydrosfäärin, atmosfäärin että litosfäärin kanssa ja se on myös mittava hiilivarasto; suurempi kuin kasvi- ja eläinkunta yhdessä.

Puumuovikomposiiti: on materiaaliyhdistelmä, jossa komposiitin lujitemateriaalina käytetään puukuitua. Puumuovikomposiittia voidaan käyttää esimerkiksi lattialaminaateissa.

Puupohjainen biokemikaali:Puun eri ainesosista valmistettavia kemikaaleja. Puun uuteaineista eli pääosin pihkasta sellunkeitossa syntyvää mäntyöljyä jalostetaan mäntyöljytislaamoilla erilisiksi arvokkaiksi kemiantuotteiksi mm maali- ja liimateollisuuden sekä kosmetiikka- ja lääketeollisuuden käyttöön. Sellun valmistuksessa sivutuotteena syntyvää lignosulfonaattia jalostetaan esim. betonin lisäaineeksi ja sulfaattiligniiniä käytetään esim. liimahartseissa joillakin lastulevy- ja vaneritehtailla. Ligniinistä valmistetaan myös vanilliinia mausteeksi. Hemiselluloosasta valmistetaan mm. xylitolia. Myös polymeeriset selluloosajohdokset, kuten hyvin monikäyttöinen karboksimetyyliselluloosa (CMC), savukkeiden suodattimissa, silmälasien sangoissa, työkalujen kahvoissa, tekstiileissä ja nestekidenäytöissä käytettävät selliuloosa-asetaatit tai räjähdysaineissa käytettävä selluloosanitraatti, ovat puupohjaisia biokemikaaleja.  Sellaisiksi voidaan laske myös mikrokiteinen selluloosa (MCC), jota käytetään esim. lääketableteissa sideaineena.

Puumassa: Puumassohin lukeutuvat erilaiset kemialliset massat eli sellut (kuten esim., sulfaatti- ja sulfiittisellut), mekaaniset massat (kuten esim. hierre ja hioke) sekä erilaiset näiden välimuodot (kuten esim. puolikemialliset massat, kemitermohierre (CTMP) kemihierre (CMP), jne.)

Selluloosa: Puukuitu koostuu pääosin selluloosasta, hemiselluloosasta ja ligniinistä. Yhdessä ne luovat puun rakenteeseen lujuutta. Sellusta puolestaan puhutaan, kun tarkoitetaan kemiallista massaa, joka valmistetaan puusta liuottamalla ligniini ja joskus myös hemiselluloosat pois kemikaalien ja lämmön avulla sellunkeitossa.

Selluloosa-asetaatti: Biohajoava polymeeri.

Sivuvirta: Tuotantoprosessissa syntyy päätuotteen lisäksi muita sivuaineita- tai tuotteita. Näiden sivuvirtojen hyödyntäminen nostaa resurssitehokkuutta.

Tekstiili: on materiaali. Tekstiilejä voidaan valmistaa puukuidusta monin eri menetelmin. Esimerkiksi viskoosia on valmistettu jo yli sata vuotta puusta. Uudet teknologiat tähtäävät huomattavasti puuvillaa ympäristöystävällisempään tekstiilituotantoon.

Trooppiset istutetut metsät: Hyvien metsänhoitomenetelmien mukaisesti hoidetut istutusmetsät mahdollistavat kestävän ja tehokkaan puuraaka-aineen tuotannon metsäteollisuudelle tropiikissa.  Puiden nopea kasvu pienentää tuntuvasti tarvittavaa maa-alaa. Tyypillisiä trooppisten istutusmetsien puita ovat erilaiset eukalyptus- ja mäntylajit. Joihinkin ilmasto-olosuhteisiin akaasialajit sopivat paremmin.

Trooppiset metsät: Tropiikissa, eli päiväntasaajan lähettyvillä on suurin osa maailman metsistä (45 prosenttia). Trooppisiin metsätyyppejä ovat ikivihreät sademetsät suljettuine latvuskerroksineen, sekä kosteat metsät, mutta myös muut metsätyypit, kuten esimerkiksi trooppiset havumetsät, vuoristometsät ja savannien puustoalueet. Trooppisissa sademetsissä vallitsee äärimmäisen suuri lajien ja ekosysteemien monimuotiosuus.

Ulkoistettu kustannus:  Sellainen tavaran tai palvelun tuottamisesta aiheutuva kustannus, joka ei sisälly sen myyntihintaan. Kestävässä markkinataloudessa myös ympäristökustannukset tulisi sisällyttää myyntihintoihin. Kuitenkin esim. haitallisen fossiilisen hiilidioksidin ilmakehästä poistamisen kustannus on ulkoistettu fossiilisten polttoaineiden hinnoista.Vähitellen (vaikka usein epäsuorasti esim. hiiliveroilla) tätä ulkoistusta ollaan korjaamassa, mikä tekee fossiillisten ja uusiutuvien tuotteiden välisen kilpailutilanteen tasapuolisemmaksi.

Uuteaineet: Pääasiassa puun pihkasta ainesosa, joka sellunkeitossa otetaan talteen mätyöljynä, tärpättinä ja mäntysuopana. Uuteaineita on monia ja ne vaihtelevat puulajettain. Niistä jalostettuja kemikaaleja käytetään muun muassa kosmetiikka-, lääke- ja ruokatuotteissa. Nimi ”uuteaine” tulee siitä, että niiden pitoisuus puussa tai sellussa määritetään uuttamalla ne esim. asetoniin.

Älypakkaus: Tarkoittaa pakkausta, jonka etikettiin tai rakenteeseen upotettu koodi tai siru kommunikoi lukulaitteen kanssa. Tekonologiaa hyödynnetään jo nyt etenkin logistiikassa ja varastonhallinnassa, mutta myös kuluttajapakkausten piirissä sen odotetaan lisääntyvän avoimen NFC -lukutekonologian yleistyttyä puhelimiin.